Anun blogi

Niin se viimein taas tuli kevät. Jotenkin olen tänä vuonna odottanut kevättä erityisen paljon, vaikkakin olen nyt talvella ekaa kertaa myös nauttinut talvestakin koirien kanssa. Vähemmän treeniä ja enemmän lenkkeilyä niin, että koirat on saaneet olla vapaana. Myös potkukelkkalenkkejä ollaan tehty. Liekö sitä alkaa vanhaksi tulla, kun osaa nauttia vaan oleilusta koirien kanssa

Purutreenejä ei tullut “hallikaudelle” kuin kuusi, mutta hyviä treenejä ovat olleet ja päästiin aloittamaan selkäkuljetuksen treenaaminen. Ei mikään helppo homma, koska Vinkan kierrokset nousee niin paljon sisätilassa. Siitä johtuen on ollut ongelmia hallinnan kanssa… Ekoja ulkotreenejä purujen suhteen odotan paljon!

Olen ollut tammikuusta alkaen keskiviikot Alisan kanssa kotona, koska olen maaliskuun loppuun asti osa-aikahoitovapaalla. Ollaan sitten käyty treenaamassa Vinkan kanssa tottista keskiviikkoisin. Alisa on tykännyt olla mukana lämmitetyssä hallissa. Lisäksi olen hyödyntänyt perjantaiset pekkas-lyhennykset ja mennyt Alisan kanssa treenaamaan Vinkaa hallille. Onhan sitä tottistakin treenattu 2-3 kertaa viikossa.

Vinkakin oli niin fiksu narttu, ettei nyt sitten tehnyt juoksua “hallikaudella”. Suurin epäilys on, että sillä oli ns. hiljainen juoksu. Tällä hetkellä siis olen oikein tyytyväinen, ettei tullut taukoa halleihin.

Tottiksessa suurin ongelma on ollut edelleen kirottu seisominen. Se osaa kyllä sen, mutta jostain kumman syystä se ketjutuksessa menee istumaan ekalla käskyllä. Siis ensin on tehty istuminen ja maahanmeno ongelmitta ja palkattukin niistä. Silti kun siitä jatkaa seisomiseen ja koira saa käskyn “paikka”, se istuu. Sitten kun ottaa uudelleen seisomisen asento on oikea. Siitä kun jatkaa pelkkää seisomista, niin asennot aina oikein??? Sitten jos tekee taas uudelleen istu-maahan ja seiso, niin sepä istuu!!!
Kyllä on pitänyt asiaa miettiä useaan otteeseen, koska tuossa ei vaan ole mitään järkeä. En millään keksi syytä käytökseen. Nyt näyttäisi siltä, että ongelmaan olisi löytynyt ratkaisu… Mutta vielä en uskalla hehkuttaa, koska niin on käynyt ennenkin, että se on tehnyt joskus useamman ketjutuksen oikein ja sitten taas palannut siihen, että eka seisominen on istuminen…

Seuraamisen edistäminen on korjattu ja seuraamiseen on tullut kivaa asennetta, nyt vaan pitäisi mennä kentälle tekemään pidempää seuraamista ja katsoa miten vietti pysyy.

Hallissa on sen verran huono pohja, Vinka varoo alustaa, eikä tee asioita 100%:sesti. Mitään vauhti-juttuja en ole päässyt tekemään, kuten noudossa tuontia tai luoksetuloja. Noudossa olen sitten tehnyt vaan pitoharjoituksia.

Kenttä tosiaan on nyt sulanut ja kävinkin tekemässä jo ekat piilonkierrotkin. Sen verran maa on kuitenkin jäässä, ettei piilon jalat uponnut kunnolla maahan.
Myös ekat kunnon noutotreenit sain tehtyä. Vähän se treeni kärsi siitä kun halusin hienoja, energisiä noutokuvia.

Vielä voi vähän aikaa nauttia kevään iloista kunnes pellot sulaa……..

Tässä osoite, jos haluaa nähdä muutaman nouto- ja piilonkiertokuvan:

https://picasaweb.google.com/105128397877354011972/Kevaan2012Treenia?authkey=Gv1sRgCOnx_8rk5-nnyQE

Pitäisi olla joko nopeampi kamera tai hitaampi koira

Eilen oli sen dobermanni nartun ultra. Ei ollut mitään näkynyt, joten ei mulle nyt tulekaan pentua. Tulevaisuus on nyt tältä osin auki. Mahdollisesti yrittävät uudelleen seuraavasta, tai sitä seuraavasta juoksusta.

Pettymys on tietenkin todella suuri, koska sitä niin odotti. Onneksi on vielä pientä toivoa olemassa, että saan sen pennun. Yrittävät uudelleen astuttaa seuraavasta tai sitä seuraavasta juoksusta. Jospa se sitten onnistuisi…

Erityisen onnellinen olen siitä, että mulla on nyt hyvä harrastuskoira, Vinka. Tällainen tilanne olisi ollut ihan hirveä silloin kun tein pentuvarauksen sen takia, ettei Tuulista tullut harrastuskoiraa!!!
Kyllä sitä vaan saa olla ajoissa liikkeellä, jos haluaa, ettei harrastamiseen/kilpailemiseen tule pitkää taukoa. No, itse en nyt ole vieläkään tuonne kisakentille päässyt, vaikka sitä niin kovin olen halunnut jo joku viisi vuotta… Paljon on sen eteen työtä tullut tehtyä ja toivottavasti vielä joskus sitä tulostakin tulee.

Vinkan kanssa treenaaminen on ollut hieman laiskaa, koska olen sitä juoksua odotellut.
Vinkalla on elämänsä aikana ollut kaksi juoksua ja molemmat ovat alkaneet noin viikko sen jälkeen kun Wiimalla on alkanut juoksu. Tämän mukaan Vinkalla olisi pitänyt alkaa juoksu noin kuukausi sitten!!!
Sitä on kuukauden päivät ollut varma, että joo, joo kohta se alkaa, on merkkejä. Silti se ei vaan ole alkanut.

Tämä on senkin takia todella tylsää vaan odotella juoksua, koska halleihin ei saa juoksusta narttua viedä. Olisi kivaa päästä oikeaan agilityhalliin treenaamaan Vinkan kanssa. En vaan viitsi maksaa hallimaksua nyt, jos heti tuleekin kolmen viikon tauko.

Kyllä narttukoiran kanssa treenaaminen voi olla toisinaan v-mäistä

Joulukuun alussa ostin koirille uudet kongit, että voin sitten täyttää ne keitetyllä jauhelihalla ja pakastaa. Ajatuksena oli saada Vinkalle virikettä tylsiin pimeisiin talvi-iltoihin ja hyvin ovat toimineet. Tunti-pari koirilla vierähtää kongien kimpussa. Wiimakin tykkää tyhjentää konginsa.
Wiima on ollut aina laiska syömään nahkarulla-puruluita. Eikä Vinkakaan ole niistä ollut innoissaan, syö jonkun verran ja yrittää sitten peittää. On kerran jopa hinkannut kirsunsa verille, koska yritti siirtää lattiaa puruluun päälle…
Uudenvuoden jälkeen ostin koirille aitoja luita. Sellaisia sääripaloja, jotka ovat pakastettuja. Kaikki koirat tykäävät puuhastella luiden kanssa, Repiä lihan rippeet ja tyhjentää luun sisällä olevaa luuydintä. Tietenkin ne myös purevat sitä luutakin. Hieman pelkään niiden hampaiden puolesta, koska purevat niin lujaan, saavat välillä palasia luusta… Olen ollut kuitenkin tyytyväinen näihin luihin, koska niistä koirilla ei mene maha sekaisin, niin kuin kylkiluista.
Ne ovat siis nyt puolitoista kuukautta kalunneet luita tai tyhjentäneet kongeja, joita siis myös purevat. Olen todella positiivisesti yllättynyt siitä, että Wiimalla on hampaat puhdistuneet!!! Podin jo huonoa omaatuntoa siitä, etten uskalla viedä sitä hammaskivenpoistoon.
Greyhoundeillahan on “rotuvikana” se, että niiden hampaisiin kertyy helposti hammaskiveä. Wiiman kasvattajahan menetti nuoren, hyväkuntoisen koiran, kun vei sen hammaskivenpoistoon. Nukutus kun ei ole riskitön.

Todella harmi, ettei mulla ole kuvaa hampaista ennen joulukuuta, mutta otin netistä kuva. Wiiman hampaat oli suurin piirtein vastaavat, ehkä pahemmat. Joka tapauksessa aivan kamalat. (Kuva on otettu eläinystäväsi lääkäri sivulta).

Sitten todellakin  reilu kuukausi myöhemmin hampaat näyttävät tältä!!! En vaan voi uskoa tätä todeksi, että hampaat puhdistuivat tällä keinolla ja niin nopeasti. Olen todella iloinen tästä!
Kyllä musta tuli nyt aitojen luiden ja täytettyjen kongien kannattaja. Näitä meidän koirat tulee jatkossakin saamaan, eikä vaan pimeiden iltojen virikkeinä!

Uudenvuoden tinasta tuli sitten niinkuin viikate. Sehän tietenkin tarkoittaa, että tulevana vuonna tulen korjaamaan satoa, eli menestystä?

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tavoitteet tulevalle vuodelle ole kovinkaan korkealla. Jos IP2:sen saisi tehtyä, niin olen tyytyväinen. Agilityn suhteen kaikki on avointa, jopa se harrastanko sitä Vinkan kanssa.

Jospa sitä viimeinkin työrintamalla tapahtuisi jotain positiivista…

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Hyvää alkanutta vuotta kaikille

Joulupäivään asti kaikki sujui vielä rauhallisesti. Kävin koirien kanssa metsässä lenkillä ja hallilla treenaamassa Vinkan kanssa.

Joulupäivän illalla sain tiedon, että reilu 10 km päässä oli susi lähtenyt seuraamaan naista, joka oli ollut lapsen ja koiran kanssa lenkillä suositulla ulkoilualueella! Vaikka mulla ei ole susia mitään vastaan, uskon kyllä, että nekin tänne mahtuu, mutta ei niiden koiria pitäisi saalistaa. Varsinkaan jos ihminen on lähellä. Tämä susi oli tullut n 10 metrin päähän. Muutama päivä aiemmin Köyliössä oli susi käynyt koiran kimppuun, joka oli ollut 20 metrin päässä omistajastaan. Se kyllä oli pelästynyt ihmistä ja jättänyt koiran rauhaan. Kaatolupa tuollaisille susille pitäisi saada, jotka eivät enää ihmistä pelkää riittävästi. Ei suden pitäisi tulla lähellekään ihmistä…

Tapaninpäivänä ei sitten tarvinnut kahta kertaa miettiä uskaltaisiko sitä mennä metsään, koska oli aivan mieletön myrsky! Sähköt katkesivat yöllä, eivätkä olleet tulleet takaisin vielä iltapäivään mennessä, jolloin lähdimme kylään.

Meillä oli kaikki koirat mukana, vaikka olin aluksi miettinyt, että osa jää kotiin, koska Vinka on hieman hankala. Jäimme sitten Jooelin vanhemmille yökylään, koska naapurimme kertoi, ettei sähköt tule yöksi takasin. Onneksi on sähköalan ihminen naapurustossa.

Seuraavana aamuna tilanne sitten kärjistyi ja tuli koiratappelu. Siitä pahamieli edelleen. Sitten oli pakko tuoda koirat kotiin, koska tilanne alkoi olemaan melko stressaava mulle. Kokoajan piti pitää koiria silmillä, ettei tappelu uudistu.

Kotiin päästyä oli rauha taas maassa ja oli viimeinen kerta kun kaikki koirat lähtevät mukaan. Sähköt eivät olleet vieläkään tulleet takaisin ja sisällä oli lämmintä +12 astetta. Tehtiin päätös, että mä jään koirien kanssa kotiin ja Jooel menee Alisan kanssa yöksi muualle. Sähköt tuli kuitenkin takaisin ennen kuin Jooel ehti lähteä, ne oli yhteensä pois 33 tuntia. Katuvalot ei kuitenkaan pala, joten ulkona on todella pimeää.

Metsään en ole uskaltanut mennä, ettei Vinkasta tule sudenruokaa. Riistamiehet on jäljittämässä sutta ja viranomaiset kehottavat välttämään alueella liikkumista. Susi saattaa liikkuu 50-60 kilsaa vuorokaudessa, joten ei sitä tiedä missä se nyt on. Tosi tylsää. Onneksi mulla on mahdollisuus treenata hallissa, saa jotain tehtyä. Ei haittaa kura, sade tai susi

Ainiin, toope-pentu-hanke on edennyt. Astutus on viikolla 1…

3.12. lauantaina oli tämän talvikauden ensimmäiset sisätreenit. Kävimme treenaamassa siellä missä meillä on tammikuusta alkaen puru/tottistreeni. Se oli sellainen ylimääräinen treenikerta, joka järjestettiin siksi, että tilan vuokraaja näkee millaisia treenejä meillä on.

Mulla oli melkoiset ennakkoluulot siitä miten Vinkan sisätreenit menee, koska viime talvi treenattiin puruja sisällä ja Vinka oli kyllä melkoisilla kierroksilla. Hallinta kärsi ja Vinkaa oli vaikea saada kuulolle.

Vinka nyt muutenkin nostaa kierroksia uusista paikoista, koska se tietää, että jotain kivaa tulee tapahtumaan. Niin nytkin, kun ulkoilutin Vinkaa ennen treenejä, se vaan säntäili ja sättäsi. Varoitin maalimiestäkin siitä, että Vinka on sättätuulella.

Tila sijaitsee 2. kerroksessa, joten ensin on sellaiset “kerrostalo” portaat. Vinkaa ei haitannut hieman liukkaat portaat. Niin kuin ei koiria yleensä, mutta koska olen joutunut Tuulin kanssa menemään vastaavanlaisia portaita ja ne on Tuulille lähes mahdottomat, niin sitä osaa eritavalla iloita tästäkin…

Vinka oli ihan intopiukalla kun mentiin sisälle treenitilaan ja pää pyöri kun se havainnoi, mitä kaikkea paikasta löytyy. Maalimies sanoi, että anna sen nyt ensin tutustua tilaan, mutta siinä samassa Vinka siirtyi mun sivulle ja oli sitä mieltä, että eiköhän ruveta hommiin!!

Vinka oli hyvin kuulolla ja sitä oli helppo ohjata, mutta sen verran jännää oli, että silmien valkuaiset oli punaiset ja hihassa se murrasi normaalia enemmän. Vähän stressiä otti paikasta, mutta muuten oli yllättävän tasapainoinen. Olin hyvin tyytyväinen treeniin.

Sieltä menin sitten pellolle jäljestämään kauniiseen auringon paisteeseen. Oli kyllä hyvä treenipäivä.

4.12. sunnuntaina tein peltojäljen ja jälkiruokaa jäi jäljelle niin vähän, ettei se enää riittäisi seuraavaan jälkeen. Itse jälkikin meni sen verran hyvin, että sen voisi hyvällä mielellä jättää kauden viimeiseksi jäljeksi…

6.12. tiistaiaamuna oli sitten maa valkoinen. Lunta oli loppujen lopuksi melko ohut kerros, mutta päätin silti, että menen hallille treenaamaan agilityä ja jäljestäminen jää talvitauolla.

Olin nyt ensimmäistä kertaa siinä hallissa, johon olin maksanut kausikortin. Halli ei ole sitä mitä kuvittelin mainoslauseiden perusteella. Agilityesteet siellä ei todellakaan ole Vinkan tyyppisille koirille. Hyppyjen siivekkeet ovat hepposen oloiset, rengas on todetta surkea ja putki menee varmasti rikki, jos lähetän Vinkan sinne. Putken “painoina” on tuoleja! Vinka oli vähän niin kuin norsu posliini kaupassa!! Mini ja medi koiria siellä varmaan on kiva treenata…

A-este, puomi, keinu ja kepit sen sijaan ovat kunnolliset, joten niitä voi treenata. Tämän päivän treeneihin nyt ei juuri muuta tarvittukaan, koska Vinka on viimeksi ollut toukokuussa agilityradalla.

Tietty nyt hieman harmittaa, ettei agilityä tuolla voi treenata niin kuin olin suunnitellut, mutta todellisuudessahan tarvitsin hallin tottistreenejä varten ja siihen halli soveltuu hyvin. Varsinkin kun pääsen sinne treenailemaan perjantai-iltapäivällä ja sunnuntaiaamulla, jolloin siellä on raivattu agilityesteet pois.

Eilen (25.11.) oli ensimmäiset purutreenit kokeen jälkeen. Oli kiva huomata, että maalimiehemme oli vieläkin innostunut siitä, miten hyvin Vinkalla koe meni! Hän kertoi käyneensä Vinkan kasvattajan sivuilla ja sieltä hän oli vasta tajunnut miten nuori Vinka on.

Vinka ei oikeastaan koskaan ole ollut pentumainen ja olen joutunut itsellenikin sitä muistuttamaan, miten nuori Vinka on. Ei ihme, ettei maalimies muistanut Vinkan ikää, koska olen hänen kanssa puruja tehnyt vasta kesäkuusta asti. Maalimies oli ajatellut, että Vinka olisi ollut vuoden vanhempi.

Tämä on vaan niin uskomattoman hienoa, että tein Vinkan kanssa tuloksen, Vinkan ollessa alle kaksi vuotta. Kysymyksessä kun on koira, josta pentuna sanottiin, että laji ei välttämättä ole sille oikea. Lisäksi ohjaajana on henkilö, joka vei ensimmäisen kerran koiran PK-kokeeseen.

Tästä saa niin paljon treenimotivaatiota, koska nyt se on testattu, ei tässä olla turhaa työtä tekemässä. Kyllä Vinkan kanssa saa kolmosenkin tehtyä omalla maalimiehellä. Sitä en sitten tiedä miten meidän käy vieraan äijän kanssa, mutta se ei menoa tässä vaiheessa hidasta

Tänään kävin tekemässä jälkeä pellolla, johon sain viime viikolla luvan. Pelto sijaitsee mielestäni kauniilla paikalla, siellä on kiva tehdä jälkeä. Toivottavasti viljelijä antaisi mun käyttää sitä peltoa ensivuonnakin! Oli upeaa olla siellä pellolla tekemässä jälkeä auringon paisteessa. Toivottavasti ei tule lunta lähiaikoina, olisi kivaa vielä tehdä jälkiä…

Päivän valoisa-aika sen kuin vain lyhenee. Taas sitä toivoisi, että voisi tehdä talvisin vuorotyötä, että saisi käytettyä valoisaa aikaa treenaamiseen…

Alunperin suunnittelin, että agility olisi talvilaji ja olisin aloittanut sen treenaamisen marraskuun alusta, mutta mua nyt hieman tympii se, että harrastuksesta on tullut bisnes. Nyt tuntuu siltä, että mun tavoitteet agilityssä on niin vähäiset, ettei mun kannata harrastaa sitä lajia noin suuressa seurassa, jossa olen jäsenenä.

Haluaisin treenata talvella lämpimässä hallissa, jossa on mattopohja. Ei haittaa vaikka lelu tippuu maahan, ei mene lelu hiekkaiseksi. Lisäksi lämmin halli on lapsen kannalta kivempi, ei tule sille kylmä. Tältä pohjalta haluaisin päästä treenaamaan yhteen halliin, jossa olisi agilityesteet ja voisi omalla ajalla treenata mitä haluaa.

Nyt on sitten talvi täysin avoin. Sen verran on tiedossa, että tammikuusta alkaen puruja on joka toinen lauantai hallissa ja joka toinen kerta sitten tottistellaan, koska maalimies on töissä.

Kahdeksan vuoden ajan on ollut talvisinkin treeniä, siksi nyt on vähän tyhjä olo ja toivon, että sää sallisi pitkään jäljestämisen ja kentällä tottiksen treenaamisen. Mulla on kyllä myös peltoalueista pulaa, joten tökkii myös jäljestäminenkin…

Saas nähdä millainen talvi tästä tulee! Jospas sitten vastapainoksi keväällä olisi enemmän puuhaa. Olen vähän puhunut dobberin pennusta. Olisi kiva kokeilla jotain muuta PK-rotua. Olen 10 vuoden aikana touhunnut/harrastanut viiden belgin kanssa ja käyttö-mali on ehdottomasti koira mun makuun. Siitä huolimatta haluaisin kokeilla toista rotua, rotua joka ei ole millään tavalla paimenkoira. Tiedän yhden upean dobberi-uroksen, jos sille löytyy hyvä narttu, niin… Katsotaan

Nyt se sitten tapahtui, mihin olen tähdännyt jo seitsemän vuotta ja kierroksessa on kolmas koirakin. Eli PK-kokeeseen osallistuminen!! Ensin treenasin Pyry-pojan kanssa JK-koetta silmällä pitäen ja sitten Tuulin kanssa IPO-kokeeseen ja nyt Vinkan kanssa osallistuin IPO ykköseen!!!

Monta kertaa ennen koetta mietin, että koira on liian keskeneräinen kokeeseen, ei pitäisi osallistua. Oma kisavietti vei kuitenkin voiton, koska olen jo niin kauan halunnut päästä kisaamaan.

Vaikka epäilyjä Vinkan onnistumisesta oli ilmassa, niin jääräpäisyyttäni en luovuttanut. Ajattelin, että jos menee pieleen, niin ollaanpahan kokemusta rikkaampia.

Jälki meille on vaikein osa ja sen treenaamiseen on nyt panostettu. Vinkan heikkous on vaikeat alustat, jolloin joutuu oikeasti tekemään työtä ja olemaan tarkkana. Kuulin muutama päivä ennen H-hetkeä, että jälki tulisi olemaan kokeessa haasteellinen. Siinä vaiheessa vähän jo luovutin.

Kaikkeni kuitenkin tein, että saataisiin kokeesta tulos jäljeltä. Kaksi viikkoa ennen koetta jäljestettiin joka päivä, paitsi koetta edeltävänä torstaina en ehtinyt. Sen sitten paikkasin tekemällä perjantaina kolme jälkeä! Viimeisen jäljen tein lauantaiaamuna kello 6.00. Se oli elämäni ensimmäinen pimeäjälki!

Koeaamuna kun lähdin treenijäljelle huomasin pettymykseksi, että säätiedotus piti paikkansa ja aamusta asti sataa vettä. Sekin vielä, Vinka kun ei tykkää mennä märässä maahan ja meillä on ollut esineiden kanssa ongelmia tästä johtuen. Riski siis oli suuri, ettei Vinka ilmaise esineitä.

Koepaikalle ajaessa mulle tuli mieleen agilitykisat Pyryn kanssa. Se, miten kerta toisensa jälkeen vain epäonnistui. Ei ollut mikään kiva fiilis.

Koepellolle saavuttua sade oli loppunut. Uteliaana menin katsomaan, millainen pohja nyt on kyseessä ja huomasin, että ideaalipohja Vinkalle. Tässä sen pitäisi onnistua!!

Vinka oli vuorossa toisena ja mua jännitti aivan älyttömästi. Vinka lähti paalulta hyvin ja eka suora meni hyvin. Se oli pituudeltaan varmaan 150 askelta ja ennen ekaa kulmaa oli esine. Eka esine ok ja kulmassa se taas arpoi suunnan ja valitsi väärän. Siinä vähän pyörimistä. Toinen suora oli lyhyt ja toisessa kulmassa se taas oli kääntymässä väärään suuntaan. Nyt se haki jälkeä pidempää. Kolmas suora oli vastatuuleen ja siinä meni kaksi harhaa, jotka itsekin näin. Tämä teki jäljestyksestä levotonta, mutta viimeisen esineen se ilmaisi ihan kohtuu hyvin. Tästä me saatiin 88 pistettä ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen!!!

Jälkeen panostaminen sitten kostautui tottiksessa. Kun menin valmistelemaan Vinkaa B-osaan, niin se oli melko vietitön. Sain sen siis jäljelle rauhallisemmassa tilassa, niin sitten se on sitä myös tottiksessa…  Seuraamisessa Vinka edisti aivan törkeästi!! Että mua otti päähän se koko suorituksen ajan Muuten isompia virheitä ei tullut, paitsi noutojen luovutukset olivat kammottavat, mutta se olikin jo tiedossa. Eteenlähetyksessä Vinka jäi käskystä istumaan, joten tarvittiin toinen käsky. Siihen en ole pettynyt, koska viikko sitten se ei mennyt millään maahan. Se toi sellaista jännitystä, koska jos se olisi lähtenyt etsimään rakasta palloaan, niin siinä ei olisi mitkään käskyt auttanut ja koe olisi hylätty tottelemattomuuden takia… Nyt kuitenkin saatiin tottiksesta 90 pistettä.

Sitten tuli C-osa. Eilisessä treeneissä oli hallintaongelmia ja Vinka on puruissa melko kuuro, kun sille päälle sattuu. Aluksi jännitti hallinnan puolesta, mutta piilonkierto, piilolla pysyminen ja käskystä sivulle siirtyminen onnistui niin hyvin, että jännitys helpotti. Eikä mua kokonaisuudessa jännittänyt nyt yhtään niin paljon kuin jäljellä, jossa mulle tuli jo fiilis, että kohta lähtee taju.

Olihan siinä pientä hallintaongelmaa suorituksessa, mutta lopputulos on parempi kuin osasin odottaa! HYVÄ VINKA!!

Olen niin onnellinen C-osan suorituksen takia, koska nyt sain varmuutta siihen, että kyllä mulla on käsissä kisakoira. Paljonhan vielä saa treenata, mutta eiköhän me johonkin arvokisaan tulevaisuudessa päästä

Tässä nyt vielä video C-osasta.

Kokonaisuus oli siis A 88, B 90, C 92, yht. 270, VIK E ja 1. sija. Kokeessa oli viisi koiraa ja ykkösluokassa Vinkan lisäksi yksi koira. Vinka oli koko kokeen ainut koira joka sai tuloksen.

Lauantaina 24.9. oli SRY- Turunalaosaston mestaruuskoe. Kokeessa oli HK, EK, ja JK. Olin lupautunut toiseksi esineruudun tekoon ja tämän takia multa kysyttiin, että tulisiko Vinka nollakoiraksi. Suostuin nollakoirakoksi, jos Vinka saa olla kytkettynä paikallaolossa. Sille ei ole vielä koskaan otettu paikallaoloa niin, että vieras koira tekee noudot.

Perjantaina menin ottamaan treeniä ja häiriökoirana Pyry-poika. Vein ensin Vinkan paikallaoloon niin, että se oli aloituspisteestä kolme metriä sivussa ja viisi metriä edempänä. Vinka ei ollut kytkettynä, sen verran luotin siihen, ettei se siitä mihinkään lähde.

Hain Pyryn ja kävelin kaavion, oletetun hlöryhmän, istuminen ja mennen-tullen maasta luoksetulo, koska Pyry ei enää muista mitä on seisominen. Tämän jälkeen noudot. Hyppyesteen poika kiersi, joten sitä jäin hinkkaamaan ja poika teki perinteiset ja toisella yrityksellä lähti juoksemaan ympyrää kapulan kanssa, koska ei saanut palkkaa kiertämisestä. Erittäin hyvää häiriötä Vinkalle!

Vein Pyryn autoon ja menin palkkaamaan Vinkan. Sen jälkeen otin Vinkalle treeniä. Vähäiseksi jäi “kokeeseen” valmisteleva treeni, koska varotusaika oli niin lyhyt.

Lauantaiaamulla mulle selvisi, että Vinkaa voidaan tarvita useamman kerran. Muistin myös, että kokeessahan ammutaan, eikä sitä nyt ole treenattu olenkaan!!! Kyselin aikataulua ja mulle kerrottiin, ettei Vinkaa tarvita kuin kerran ja se on iltapäivällä, joten ehtii hyvin tekemään ruudun.

Ruutu oli melkein valmis kun tuli soitto, että nyt tarvitaan nollakoiraa. Jonkun koira oli hylätty ilmoittautumisessa ja toinen koira on jo menossa paikallaoloon. Tuli hieman kiire. Onneksi olivat ottaneet seuraavan parin ensin ja sen jälkeen tämä, jonka pari oli hylätty. Aikaa koiran valmisteluun ei kuitenkaan ollut paljoa ja se piti vähän lenkittää ja saada lihakset lämpimäksi. Kaiken lisäksi alkoi satamaan kaatamalla vettä. Ei oltaisi voitu saada täydellisempää kokeenomaista treeniä!!

Vinka meni ensin paikallaoloon ja sen varmistin seisomalla muutaman metrin päässä ja koira kytkettynä. Vaikka olin 99,9% varma, ettei se mihinkään lähde, niin Pyrystä on jäänyt sellainen trauma, etten uskaltanut jättää Vinkaa. Kokeessa kyllä uskallan, mutta sitä riskiä en ota, että nollakoira pilaa kokeessa olevan suorituksen.

Sen jälkeen kaavio, muuten hyvä, mutta Vinka hieman edisti. Hlöryhmässä se vähän vilkuili ihmisiä. Istumisessa se katseli ympärilleen kun palasin koiran viereen. Maahanmeno ok, mutta se on niin hilkulla, etten astu sen tassujen päälle siinä kohtaan kun se menee maahan. Noudoissa rauhaton ohjaajan edessä ja hieman kaukana. Hypyn ja vinoesteen jälkeen automaattinen sivulle siirtyminen.

Eteenmenoa en ottanut olenkaan ja tuomari sanoi, että se on sitten 89, koska ei nähty eteenmenoa Myös kokeen koetoimitsija kehui Vinkan tottista. Tarkoitus oli ottaa Vinkalle vähän palauttavaa treeniä, jos se joutuu vielä uudelleen kentälle, mutta en ehtinyt sitä tekemään missään välissä.

Vinka tarvittiin uudelleen tottikseen ja tällä kertaa mulla oli hyvin aikaa valmistella koira. Otin parkkipaikalla noutoa ja yritin provosoida Vinkaa automaattiseen sivulle siirtymiseen. Onnistuin siinä ja pääsin puuttumaan siihen.

Toisen kerran ilmoittautumiseen mennessä Vinka taisi olla puruihin menossa. Sen seuraaminen oli sitä mitä se on silloin kun seurautan sitä maalimiehen eteen. Paikallaoloon siirtyessä se oli levottoman oloinen. Koko maassaoloajan se tarkkaili tuomari. Kun siirryttiin odottamaan tottisvuoroa Vinkan piti kurkata oliko piilossa joku. Hieman mua alkoi hermostuttaa, että mitä tästä mahtaa tulla… Aloituspisteelle siirtyessä Vinka oli menossa suoraan noutokapuloille.

Kaavio muuten hyvä, mutta reagoi ekaan laukaukseen. Hlöryhmässä istuminen todella hidas. Jäävistä istuminen ok, maahan mennessä meinasin astua sen tassujen päällä. Täytyy miettiä missä kohtaan annan käskyn, ettei jalat jää alla, se heittäytyy hieman vinoon. Noudot oli paremmat, paitsi, että jouduin uusimaan vinoesteellä heiton. Heittäminen ei ole mun vahvuuksia

Itse olin aika väsynyt toisella kerralla, koska olin puoli päivää rämpinyt esineruudussa. En muistanut kehua Vinkaa ja liikkeet tehtiin melko putkeen. Lopuksi otin eteenmenon. Annoin Vinkalle ärsykkeen kun palautin kapulan ja se syttyi heti. Hetken jo luulin, että se karkaa käsistä!

Eteenmenossa en itse pysähtynyt heti, siihen täytyy kiinnittää huomiota. Hieman vino eteneminen, ekalla käskyllä maahan. Kun lähdin kävelemään Vinkan luokse se alkoi katselemaan taaksensa. (Treeneissä on joko pallo suoraan palkkana tai heitän sen heti kun koira on mennyt maahan, en ollut aiemmin mennyt koiran vierelle.) Käskin Vinkan perusasentoon ja palkkasin sen siitä patukalla. Se ei Vinkalle riittänyt, koska eteenmenopallo on jotain suurta ja ihmeellistä.

Vein Vinkankin kuuntelemaan toisen koiran palautteen. Vinka vaan kyttäsi kentän reunaa, koska oli sitä mieltä, että nyt mun pallo jäi! Onneksi otin eteenmenon kokeenomaisesti, koska jos olisin ollut oikeassa kokeessa ja oltaisiin tehty ekana tottis joka päättyy eteenmenoon ja sieltä sitten paikallaoloon… Ei olisi muuten koira pysynyt ja sitten kun Vinka lähtee etsimään eteenmenopalloa, niin se ei ihan heti huutamallakaan takasin tule.

Kaiken kaikkia erittäin hyvä treeni ja olen todella ylpeä koirastani. Alle kaksi vuotias ja tekee noin varmat suoritukset. Jos olisi ollut oikea koe, niin varmasti pisteet olisi ollut yli 90. Nyt tosin puuttui se ohjaajan jännitys…

Hyvällä mielellä tästä eteenpäin, tiedän ainakin mitä treenataan. Ja mikä parasta, voidaan oikeasti aloittaa KISATOTTIKSEN treenaaminen. JEEE!! Ensimmäisenä onkin jaksotukset, on pikkusen hätäinen ohjaaja